Mitkä erityiset lapset?

Ihan ensimmäisenä; tervetuloa lukemaan minun ja meidän blogia. Mietin nimeä tälle blogille jonkin aikaa. Sillä fakta on, ettei me olla perhe sieltä ihan tavallisimmasta päästä. Siitä lisää hetken kuluttua. Pallottelin mielessäni tämän blogin nimeä muutamia päiviä. Kunnes päädyin blogiin erityisistä lapsista ja meidän seitsikosta.

Koska faktahan sekin on, että niitä erityisiä lapsia meillä on seitsemän. Seitsemän ihanaa, rakastettavaa, kilttiä, mutta myös villiä, raivostuttavaa ja välillä hermot vievää poikaa. Ja ennen kaikkea; he ovat kaikki erityisiä. Erityisiä omalla tavallaan. Omanlaisiaan, joita ei toisia samanlaisia löydy maailmasta.

Mutta mikä sitten tekee meistä poikkeuksellisia ns.”normaaleihin” (ai että inhoan tuota sanaa normaali) perheisiin. Jo toki itsessään se, että perheestä löytyy seitsemän poikaa. Sen lisäksi, heistä viidellä on jonkinlainen tai jonkinlaisia neurologisia häiriöitä. Kerrotaanpa vähän siitä, keitä me ollaan.

Meidän perhe on uusioperhe, joka on kohta vuoden päivät pyöritellyt jonkinlaista yhteistä elämää. Heti alkuun kerron, että lapsista tulen puhumaan pelkillä nimen alkukirjaimilla ainakin siihen asti, kunnes he itse kykenevät asiasta päättämään ja luvan antavat muuhun. Tämän toivottavasti jokainen ymmärtää.

Mutta nyt siihen, ketä meidän perheeseen kuuluu.

Täällä näppäimistön takana kirjoittelen minä, jos ei jonkin kirjoituksen perässä toisin mainita. Perheen ainoa nainen, joka koittaa pidellä jonkinlaisia lankoja käsissään näiden 8 miehen keskellä. Lähihoitajaopinnot loppuvat tällä viikolla ja valmistun mielenterveys-ja päihdetyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi. Ikää löytyy 30v. Itsellänikin on diagnoosi ADD:stä, joka siis on keskittymistä vaikeuttava neurologinen häiriö. Siitä ja sen vaikutuksista lisää myöhemmissä kirjoituksissa. Perheemme kaksi nuorinta lasta ovat minun (sikäli kun sillä on väliä) ja ovat siis aiemmasta avosuhteestani, joka päättyi tammikuussa 2016.

Toisena aikuisena täällä hääräilee avopuolisoni Petri eli Pete. Perheemme 5 vanhinta lasta ovat siis Peten aiemmasta avioliitosta, joka päättyi kesällä 2016. Peten tapasin opiskeluiden kautta, kun päädyimme samaan opiskeluryhmään ja pikkuhiljaa suhteemme kehittyi ystävyydestä ja kiintymyksestä parisuhteeseen ja avoliittoon asti. Pete on meillä arjen pyörittäjä ja on siis kotona toimien vanhimman poikansa omaishoitajana. Petellä on myöskin diagnoosi ADHD:stä, eli ylivilkkaus- ja keskittymisvaikeuksia aiheuttavasta neurologisestä häiriöstä, josta myöskin lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

S, perheen vanhimmainen poika, jolle siis Pete toimii omaishoitajana, on syksyllä 14v täyttävä poika. Pitkän tien kulkenut poika, joka on tsempannut viimeisen vuoden aikana itsensä äärimmilleen ja kehittynyt valtavasti. Hänellä on diagnoosit ADHD:stä, ei-tyypillisestä autismista ja Touretten oireyhtymästä. S siis asuu meillä ja on kahtena viikonloppuna kuukaudessa eri tukitoimien kautta viettämässä viikonloppua muualla, jolla taataan Petelle mm.omaishoidon vapaat. Hänen kohdallaan on selkeästi menty eteenpäin ja tsempataan koko ajan kehitystä parempaan.

R, perheen 12-vuotias rämäpää. Pitkään kulki pelkällä ADHD-diagnoosilla, kunnes aivan vasta sai diagnoosit myöskin aspergerista ja Touretten oireyhtymästä. Meidän perheen oikeudenmukaisuuden vaalija, selitysten vaatija ja väärinkohdeltujen puolustaja. Elämää vaikeuttavat sosiaalisten suhteiden vaikeudet ja äärimmäinen lujapäisyys ja itsepäisyys. Toisaalta äärimmäisen uskollinen ystävä ja päästessään aivan pienten lasten tai eläinten kanssa tekemisiin, voi häneen luottaa kuin kallioon. Itseni lisäksi meidän perheen herkkis ja sydämellinen toisista huolehtija. R asuu nykyään myöskin pääsääntöisesti meillä, muuton seurauksena äitinsä luota joulukuun alusta alkaen. Näkee äitiään kuitenkin säännöllisesti vähintään kahtena viikonloppuna kuussa. Vaikeuksiin (jotka ovat jo tasottumassa) saattoi vaikuttaa myös tuo joulukuinen muutto, sillä R on aina ollut äitinsä poika.

A, 10-vuotias haaveilijapoika. Alkuun tuntui, että jää näiden kovaäänisten menijöiden jalkoihin, mutta on osoittanut, että pystyy kyntensä näyttämään tarvittaessa. Kulkee minun kanssa samalla (ainakin epävirallisella) diagnoosilla ADD:llä, josta on suora ilmentymä. Haaveilu-, unohtelu-, ja juuttumistaipumukset hankaloittavat arkea, joskin on tsempannut paljon viimeisen puolen vuoden aikana. Asuu myöskin meillä, tavaten äitiään samanaikaisesti R:n kanssa.

O, 8-vuotias poika, jolla ei diagnooseja. Tuskin täysin nentti-poika (neuronormaali) kuitenkaan. Liikaa en lähde kuitenkaan itse arvailemaan ja diagnooseja antamaan. Meidän perheen hiljainen ja rauhallinen poika, jolla kuitenkin omat vinkeensä. Epäilyksiä siihen ettei nentti olisi, herättää toistuvat tic-oireet ja ajoittain vähän puskista tulevat käyttäytymisen ongelmat. Jää helposti muiden jalkoihin ja meidänkin huomaamattomiin kovaäänisten ja huomiota vaativien veljiensä/bonusveljiensä mesotessa. Aiemmin mainituista veljistään poiketen, asuu äitinsä luona, mutta käy meillä säännöllisesti vähintään parina viikonloppuna kuukaudessa.

K, 6-vuotias hallitsematon superpallo. Jos A on ilmentymä ADD:stä niin tämä poika on ADHD:stä, josta hänellä myös siis diagnoosi. Villi ja auktoriteetteja uhmaava poika, jonka ehdottomina vahvuuksina kuitenkin iloisuus, positiivisuus ja välitön innostus kaikkea kohtaan. Sosiaalista halukkuutta ja jopa taitoakin on niin halutessaan, mutta ylivilkkaus ja tunteiden säätelyn ongelmat niitä vielä värittävät. Vieraiden ihmisten sydämiä valloittava tapaus. K asuu myöskin äidillään, vieraillen meillä äsken mainitun isoveljensä tapaan.

M, 5-vuotias oma esikoiseni. S:n tapaan luultavasti useammasta neurologisestä häiriöstä kärsivä poika. Pitkää tietä hänkin iästään huolimatta kulkenut ja nyt on tutkimukset kesken, jotta keksitään mistä hänen ongelmansa johtuvat ja ennen kaikkea mitä niille voidaan tehdä. ADHD-diagnoosilla, mutta vahva epäily varhaislapsuuden autismista ja mahdollisesti jostakin muustakin, joka siis selviää tässä ajan kuluessa. Vieraiden ihmisten sydämiä valloittava tapaus hänkin. Puhelias (Lue tämä=ei ole hiljaa koskaan), kaikkia ihmisiä rakastava ja sosiaalisuutta kaipaava poika. Ei olisi pärjännyt näinkään kauaa ilman peruspositiivista ja iloista luonnettaan. Asuu Peten kolmen vanhimman tapaan meillä, ollen isällään pari pidennettyä viikonloppua kuussa.

V; meidän (luultavasti ainoa) nentti-poika, tämän hetken tietojen valossa. 3v oman tahdon omaava poika, joka on alkanut pärjäämään hyvin menevien isompien jaloissa. Hiuksista varpaisiin asti minun poika, joka onneksi on löytynyt Petestä hyvän korvaajan minulle tarpeen vaatiessa. Herkkä ja sydämellinen poika, joka osaa rauhoittua mutta myös mennä tuulen lailla veljensä ja bonusveljiensä kanssa. Isoveljensä tavoin asuu meillä, isällään vieraillen isoveljen kanssa yhtäaikaa.

Nyt varmaan alkaa valottua, mikä meidän perheestä tekee tavallisuudesta poikkeavan. Kaikista näistä asioista lisää tulevissa kirjoituksissa. Tässä nyt kuitenkin vähän esitietoja siitä, ketä me ollaan. Tervetuloa lukemaan blogia jatkossakin, niin kuulet mitä pieniä ja vähän isompia asioita meidän arkeen kuuluu tämän sirkuksen keskellä.

<3: Susanna